Yksi Hippifyysikoiden keskeisistä ajatuksista on fyysikoiden haastaminen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Onko tavoitteessa mitään järkeä? Eikö tieteen objektiivisuus kärsi, kun tiede ja politiikka menevät sekaisin? Ideaalikuva puolueettomasta ja täysin objektiivisesta tieteestä on toki kaunis, mutta sekaisin tiede ja politiikka ovat jo. Tästä on hyvänä osoituksena turvelobbarin ja tutkijan roolien yhteensovittamisen ongelmat. Vaikka esimerkki on räikeä, yksikään tutkija ei voi vapautua täysin omista arvoistaan ja ennakkoasenteistaan. Lisäksi kaikkea ei voida ikinä tutkia, joten rahoituspäätökset ja tutkijoiden tutkimussuunnitelmat muovaavat ja luovat kuvaamme maailmasta.
Epäilemättä suurin osa tutkijoista on yhtä mieltä siitä, että faktojen vääristeleminen julkisuudessa on tuomittavaa. Yksi keino toimia tätä kulttuuria vastaan on toki pyrkiä vain eristäytymään muusta yhteiskunnasta ja pyrkiä itse saavuttamattomaan täydelliseen puolueettomuuteen omassa työssään. Tällä keinolla maailmaa kuitenkaan tuskin muutetaan. Ilmastonmuutoksen kaltaiset haasteet edellyttävät tieteentekijöiltä panosta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Yksi hieno avaus tällä rintamalla oli kesäinen Suomalaisen Tiedeakatemian kannanotto turpeen käyttöä vastaan.
Polittisessa keskustelussa on niin paljon kestämättömiä väitteitä ja valikoidulla faktoilla harhaanjohtamista, että tutkijoiden vain omissa piireissään julkaisemat tutkimukset eivät ilman selkeää viestintää saa ansaitsemaansa huomiota. Onko tutkimustulosten puolustaminen ja esiintuominen liiallista politikointia? Väärät väitteet pitää aina ampua alas ja myös tutkijoilla pitää olla oikeus käydä julkista keskustelua yhteiskunnan suunnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti