Muistan lukioikäisenä ihailleeni Stephen Hawkingia: Kuinka samanaikaisesti tämä fyysikko saattoi tehdä tiukkaa teoreettista tutkimusta siitä, mitä maailmankaikkeuden ensimmäisten sekuntien aikana tapahtui ja samalla myös kirjoittaa Ajan lyhyen historian, jossa popularisoi tutkimusta meille tavallisille pulliaisille ilman turhaa asioiden kaavoittamista tai arroganssia. Saatoinpa jopa pitää tätä Cambridgen yliopiston professoria jonkinlaisena esikuvananikin.
Ihailuni päättyi viime torstaina lukemaani uutiseen. Syntymäpäivähaastattelussaan kyseinen herrasmies sanoi käyttäneensä suuren osan elämäänsä naisten pohtimiseen ja tulleensa siihen tulokseen, että he ovat täydellinen mysteeri. Totta on, että vaikka olisi kuinka haka teoreettisessa fysiikassa, ei välttämättä tee fiksuja johtopäätöksiä lähiympäristöstään. Toivoisin silti, että Hawking olisi tiedostanut, että kuuluisana ihmisenä hänen ajatuksensa todennäköisesti leviävät laajalle ja niillä on vaikutuksensa ihmisiin. Paitsi että korostamalla sitä, että näkee maailman vahvasti sukupuolittuneena ja ilmeisesti sukupuolen myös varsin tärkeänä ihmistä määrittävänä ominaisuutena, Hawking myös onnistui vahvistamaan perinteistä mies järkevä - nainen irrationaalinen ajattelua. Uutinen sai minut miettimään, minkälaista kohtelua naispuoliset tutkijakollegat ovat kyseiseltä professorilta saaneet? Entä miten hän on suhtautunut naispuolisiin jatko-opiskelijoihin, jotka olisivat halunneet tehdä väitöskirjaa Hawkingin professuurin alaisista aiheista? Tiesiköhän hän, että maailmassa on monia varsin järkeviä lukiolaisia, jotka haaveilevat tutkijan ammatista, eivätkä toivoisi kuuluisan tutkijan kutsuvan heitä käsittämättömiksi mysteereiksi?
