Pienin yhteinen nimittäjä

TEK muisti kesäistä valmistumistani kirjalahjalla. Teekkarikulttuurin alkoholimyönteisyyden oli jotenkin jo vastentahtoisesti hyväksynyt ja ehtinyt osittain jo unohtaakin, mutta viinanhöyryisiä ja sovinistisia lauluja sisältävä Helmipöllö-kirjanen palautti muistot mieleen. Opiskeluaikana tuntui olevan edes valinnanvaraa. Teekkarien laulukirjasta ainakin TTY:llä piti itse maksaa, jos sen halusi. Onko juomalaulut oikeasti paras Suomen diplomi-insinöörejä yhdistävä tekijä? Eikö teekkarikulttuurin yhteisöllisyydestä, lukemattomista harrastekerhoista ja huumorista löydy jotain positiivisempaa sanomaa? Itse kokisin TEKin läheisemmäksi, jos minun annettaisi ymmärtää olevani osa tekniikan ammattilaisten joukkoa, jonka työpanoksella rakkennetaan parempaa maailmaa monimutkaistuvassa ja teknistyvässä maailmassa. Sen sijaan minut sumputetaan tutkintoni perusteella alkoholin liikakäyttöä ihannoivaan äijäkulttuuriin.

Elokuun lopussa järjestetyillä Hippifyysikoiden maailmanparannussitseillä kokeilimme järjestää kutsut ilman alkoholitarjoilua. Vieraatkaan eivät tuoneen omia juomia iltaa piristämään. Alun tutstumisleikistä lähtien tunnelma oli iloinen ja rento. Illan pimetessä meno alkoi käydä railakkaammaksi ja puheenvuorot äänekkäämmiksi. Keskustelu pysyi kuitenkin läpi illan sekä korkeatasoisena että viihdyttävänä. Hyvän ruoan ääressä istuminen ja muiden seurasta nauttiminen onnistuivat pääosin diplomi-insinööreistä ja teekkareista koostuvalta porukalta karpalomehunkin voimalla.

PS. Kiitos kuitenkin TEKille kivasta puheenjohtajamme haastattelusta!

Politiikka ja tiede

Yksi Hippifyysikoiden keskeisistä ajatuksista on fyysikoiden haastaminen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Onko tavoitteessa mitään järkeä? Eikö tieteen objektiivisuus kärsi, kun tiede ja politiikka menevät sekaisin? Ideaalikuva puolueettomasta ja täysin objektiivisesta tieteestä on toki kaunis, mutta sekaisin tiede ja politiikka ovat jo. Tästä on hyvänä osoituksena turvelobbarin ja tutkijan roolien yhteensovittamisen ongelmat. Vaikka esimerkki on räikeä, yksikään tutkija ei voi vapautua täysin omista arvoistaan ja ennakkoasenteistaan. Lisäksi kaikkea ei voida ikinä tutkia, joten rahoituspäätökset ja tutkijoiden tutkimussuunnitelmat muovaavat ja luovat kuvaamme maailmasta.

Epäilemättä suurin osa tutkijoista on yhtä mieltä siitä, että faktojen vääristeleminen julkisuudessa on tuomittavaa. Yksi keino toimia tätä kulttuuria vastaan on toki pyrkiä vain eristäytymään muusta yhteiskunnasta ja pyrkiä itse saavuttamattomaan täydelliseen puolueettomuuteen omassa työssään. Tällä keinolla maailmaa kuitenkaan tuskin muutetaan. Ilmastonmuutoksen kaltaiset haasteet edellyttävät tieteentekijöiltä panosta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Yksi hieno avaus tällä rintamalla oli kesäinen Suomalaisen Tiedeakatemian kannanotto turpeen käyttöä vastaan.

Polittisessa keskustelussa on niin paljon kestämättömiä väitteitä ja valikoidulla faktoilla harhaanjohtamista, että tutkijoiden vain omissa piireissään julkaisemat tutkimukset eivät ilman selkeää viestintää saa ansaitsemaansa huomiota. Onko tutkimustulosten puolustaminen ja esiintuominen liiallista politikointia? Väärät väitteet pitää aina ampua alas ja myös tutkijoilla pitää olla oikeus käydä julkista keskustelua yhteiskunnan suunnasta.