TEK muisti kesäistä valmistumistani kirjalahjalla. Teekkarikulttuurin alkoholimyönteisyyden oli jotenkin jo vastentahtoisesti hyväksynyt ja ehtinyt osittain jo unohtaakin, mutta viinanhöyryisiä ja sovinistisia lauluja sisältävä Helmipöllö-kirjanen palautti muistot mieleen. Opiskeluaikana tuntui olevan edes valinnanvaraa. Teekkarien laulukirjasta ainakin TTY:llä piti itse maksaa, jos sen halusi. Onko juomalaulut oikeasti paras Suomen diplomi-insinöörejä yhdistävä tekijä? Eikö teekkarikulttuurin yhteisöllisyydestä, lukemattomista harrastekerhoista ja huumorista löydy jotain positiivisempaa sanomaa? Itse kokisin TEKin läheisemmäksi, jos minun annettaisi ymmärtää olevani osa tekniikan ammattilaisten joukkoa, jonka työpanoksella rakkennetaan parempaa maailmaa monimutkaistuvassa ja teknistyvässä maailmassa. Sen sijaan minut sumputetaan tutkintoni perusteella alkoholin liikakäyttöä ihannoivaan äijäkulttuuriin.
Elokuun lopussa järjestetyillä Hippifyysikoiden maailmanparannussitseillä kokeilimme järjestää kutsut ilman alkoholitarjoilua. Vieraatkaan eivät tuoneen omia juomia iltaa piristämään. Alun tutstumisleikistä lähtien tunnelma oli iloinen ja rento. Illan pimetessä meno alkoi käydä railakkaammaksi ja puheenvuorot äänekkäämmiksi. Keskustelu pysyi kuitenkin läpi illan sekä korkeatasoisena että viihdyttävänä. Hyvän ruoan ääressä istuminen ja muiden seurasta nauttiminen onnistuivat pääosin diplomi-insinööreistä ja teekkareista koostuvalta porukalta karpalomehunkin voimalla.
PS. Kiitos kuitenkin TEKille kivasta puheenjohtajamme haastattelusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti